Olimme odottaneet ristiäisiä Meean syntymästä saakka tosi kovasti. Nimen pitäminen salassa oli todella vaikeaa ja olisihan sitä halunnut puhutella Meeaa jo omalla nimellään.
Koronavirus oli vaan aika synkkä varjo näiden ristiäisten yllä. Ensinnäkin minun piti tehdä tosi vaikea ja raskas päätös. Minun piti sanoa yhdelle parhaalle ystävälleni, joka on Meean kummi, ettei hän voi tulla ristiäisiin paikalle koska tulee ulkomailta. Itkin sitä asiaa ristiäisiä edeltävän illan ja myös ristiäispäivänä. Minusta tuntui todella pahalta. Oli epäreilua kaikkia kohtaan, että näin piti käydä. Kukaan ei asialle mitään voinut ja riski oli liian iso otettavaksi. Paikalla oli kuitenkin niin monta riskiryhmään kuuluvaa henkilöä. Silti se oli hirveän epäreilua. Miksi juuri nyt, kun meidän vauvan oli aika saada nimi? Miksi juuri nyt maailmalla jyllää tämä virus? Olimme tämän kummin kanssa jo lapsena sopineet, että hänestä tulee joskus minun lapseni kummi ja nyt sitten minun piti vielä perua hänen tulo ristiäisiin.
Tästä huolimatta saimme päivästä tehtyä mukavan. Olihan se kuitenkin Meea varten, se oli hänen päivä. Työnsin suruni sivuun ja vietimme mukavan päivän, vaikka varmasti korona vaivasi kaikkien mieltä.
Minua jännitti hirveästi. Kastetilaisuus meni nopeasti ja Meea nukkui koko toimituksen ajan. Vähän meinasi ähistä, kun kasteessa sai vettä päälleen. Sylikummi sai hänet kuitenkin mukavasti rauhoiteltua. Ristiäisissä yksi kummeista lauloi Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen. Se on varmasti sellainen mitä lauletaan paljon näissä tilaisuuksissa. Silti se sopi siihen hetkeen täydellisesti. Ristiäiset olivat pienet, emme halunneet alunperinkään niistä isoja.
Vauvakirjassa on kohta missä kysytään että mistä maailmalla puhuttiin. Eipähän tarvitse miettiä sitä kohtaa kauhean kauaa.
Kasteessa hän sai siis nimekseen Meea💖
”Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä”✨💛
Minja Sinkkonen 