Meea on ihan vastasyntyneestä asti nytkähdellyt oudosti, sitä on kuitenkin vain jääty seurailemaan. Nyt viime päivinä nytkähtelyt on hieman lisääntynyt ja kaiken huippu oli ihan kunnon kohtaus mikä tuli.
Meillä oli oikein mukava päivä Vehmersalmella jonne teimme vauhtimutkan viikonlopuksi. Meea oli koko päivän nytkähdellyt ja illasta jo hieman tärisikin. Emme vielä sillon osanneet yhdistää näitä kahta asiaa, ajattelimme vain että soitetaan maanantaina neuvolaan.
Lähdin anopin kanssa katsomaan auringonlaskua muutaman kilometrin päähän ja mieheni jäi Meean kanssa sisälle. Ihmettelin, kun Jerkku soittaa ja mietin että mitä nyt on tapahtunut. Meealla on ollut kohtaus. Ensin vetänyt selän kippuralle ja laittanu silmät kiinni, sitten on alkanut kova tärinä. Kohtaus oli kestänyt noin 15 sekuntis ja sen jälkeen tärinä jäi vähän päälle. Lähdimme anopin kanssa hirveällä kiirellä takaisin ja olin aika paniikissa vaikka tiesin, että mitään hengenhätää ei tällä hetkellä ole. Säikäyttäähän semmoinen kuitenkin, kun ei tiedä mistä on kyse vaikka epilepsiaa itsekin heti mietin ja olen sitä pelännytkin, kun kuuluu yleisiin liitännäissairauksiin downeilla. Toki sehän voi tulla kenelle vain, kuka sen tietää?
Tulimme takaisin ja Meea silloin nytkähteli vielä hieman ja vähän tärisi. Se meni kuitenkin äkkiä ohi ja jäimme odottamaan ambulanssia. Tänne kun on ambulanssilla pitkä matka ja siinä meni noin 50min. Meea ehti jo rauhoittua ja palata omaksi itsekseen. Naureskeli vain ensihoitajille, toki silloinkin vielä nytkähteli mutta ei niin paljon.
Aikansa he katselivat, ottivat lämmön, hapetuksen ja verensokerin. Kaikki nuo olivat kunnossa. Kyllähän he vahvasti kallistuivat epilepsian puoleen, koska kaikki siihen viittaisi. Koronan takia ei lähdetty viemään päivystykseen, koska kuulemma siellä ei isompia tutkimuksia nyt alettaisi tekemään ja tilanne oli ehtinyt alkaa rauhoittumaan. Meea voi hyvin, eikä uutta kohtausta ollut näkyvissä. Toki jos uusi kohtaus olisi tullut niin heti soitto hätänumeroon ja päivystykseen. Meidän onneksi toista kohtausta ei näkynyt vaikkakin nytkähtelyjä oli taas hieman enemmän. Toki onhan nekin kohtauksia, pienempiä vain. Niistä ei kuulemma niin paljon haittaa ole jos ei tule ihan koko ajan.
 |
| Oli tosi kaunis auringonlasku, ehdittiin muutama kuva ottamaan. |
Maanantaina soitamme heti neuvolaan, että saamme lähetteen tutkimuksiin ja selviää onko Meealla epilepsia. Toivottavasti ei ole, mutta onneksi siihenkin on hyvät lääkkeet ja sen kanssa sitten eletään. Pääasia, että Meea on täällä meidän kanssa. ❤️ Kyllä äiti säikähti, voi kauhea. Tälläistä se on olla äiti ja pelätä oman rakkaan puolesta. Ei meinannut yöllä saada nukutuksikaan, kun valvoi Meeaa ja pelkäsi uutta kohtausta.
Harmittaa, kun en ollut paikalla silloin, kun kohtaus alkoi. Tuli semmoiset huono äiti – fiilikset vaikka eihän sitä voi joka sekunti olla läsnä. Meea on niin rakas meille. ❤️ Onneksi Meea loppuillan naureskeli ja hymyili niin ihanasti, että kummasti mieli piristyi. Kyllähän semmosia hymyä voisi vaikka koko päivän tuijottaa. ❤️
Eiköhän kaikki käänny vielä parhain päin ja voihan se olla, että tämä kaikki jäi vain tuohon yhteen kohtaukseen. Kuka sen tietää, mutta jää nähtäväksi. Kaikesta kuitenkin selvitään, kun meillä on niin ihana tytär! ❤️
Minja Sinkkonen 