Kuukausi: heinäkuu 2020

Raskausaika tiivistettynä, meidän rakkauskromosomi

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa Yleinen

”No mä teen nyt testin, tuskin se kuitenkaan on positiivinen”. Näin ajattelin sillon kun tein Meeasta ensimmäisen raskaustestin. En jotenkin osannut ollenkaan odottaa olevani raskaana. Olimme sopineet Jerkun kanssa että jos nyt ei tärppää niin aloitan e-pillerit muutamaksi kuukaudeksi, koska endometrioosikivut olivat niin kovat ja halusin niiden helpottavan edes hetkeksi. Oli ihan yllätys kun testi olikin positiivinen.

Heti ensimmäisillä viikoilla minulla oli alamahassa hirveää kipua ja pääsinkin sitten varhaisultraan katsomaan onko pienellä kaikki hyvin. Siellä näkyi pikkuinen sykkeineen. Kivut aiheutti iso endometrioosikysta munasarjan vieressä. Kaikki oli siis raskauden osalta hyvin. Pientä pahoinvointia oli noin kuukauden, en oikein saanut mitään alas ja öllötti koko ajan. Mitään ihmeellisiä mielihaluja minulla ei tainnut olla.

Tämä hauska tarina minun pitää kuitenkin väliin kertoa. Olimme Jerkun kanssa ajamassa vanhempien luota takaisin Kemiin ja matkalla autoon tuli ihana mustikan tuoksuinen lemahdus. Sanoin Jerkulle että voi miten ihana mustikan tuoksu. Jerkku katsoi minua hetken epäuskoisesti ja totesi: ”paska täällä haisee”. Ajoimme jonkun pellon ohi mikä oli vasta lannoitettu, ei ihan ollut mustikan tuoksu se. Kaikkea se raskaus sitten voi aiheuttaa, mutta on meillä aina hauskaa kun sitä muistellaan! 😂

Rv 13 kävimme niskapoimu-ultrassa ja sen jälkeen saimme sikiöseulonnan tulokset. Trisomia 21 riskiluku oli 1:39, valitsimme NIPT-tutkimuksen. Odotimme tuloksia noin kaksi viikkoa ja vihdoin ne ilmestyivät omakantaan. Downin Syndrooma, se meidän pikkuisella vauvalla tulisi olemaan. Olen aikaisemmin kirjoittanut miltä tuntui saada tietää, että meidän vauvalla on Downin Syndrooma. 

Niskapoimu-ultran jälkeen minulla alkoi supistelemaan ja siitä ne supistukset pikku hiljaa tihentyivät. Välillä ne olivat kivuttomia ja välillä tosi kipeitä. En oikein mitään pysynyt tekemään ilman, että ei olisi supistellut. Joskus noin rv20 tulivat liitoskivut mukaan kuvioon, ei niin ihanaa. Nukkuminen oli siitä asti tosi inhottavaa ja vaikeutui vain loppua kohden, koska yöllä piti ravata vessassa. Siinä ehti aina piristyä sen verran, että uni ei heti tullut uudestaan. Niistä kommenteista ”nuku nyt vielä, kun voit” ei ole mitään iloa, koska ei sitä pystynyt nukkumaan.

Rakenneultrassa huomattiin, ettei istukanvirtaukset ole ihan kohdallaan ja niitä alettiin seuraamaan tarkasti. Noin rv30 eteenpäin niitä seurattiin viikon-kahden välein. Käyrillä kävin pari kertaa viikossa ja se oli osaltaan aika stressaavaa. Seurasin koko ajan vauvan liikkeitä ja pelkäsin pahinta. Minulle sanottiin monesti, että älä stressaa. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä,  olenhan tunnetusti kova stressaamaan.

Loppuraskauden aikana, noin rv 30 eteenpäin, olin jo todella väsynyt. Liikuin vähän ja varmaan siitäkin syystä olin todella turvonnut. Joka paikka oli kipeä jalkoja myöten. Lisänä sain lopussa insuliinin käyttöön radin takia, sitä ehdin käyttämään muutaman viikon ennen synnytystä. Ruokavaliolla en saanut arvoja kuriin.

Tämä oli näin raskausaika lyhyesti. Vaikka siitä onkin vasta vähän aikaa, on moni asia ehtinyt jo unohtua mielestä. Oikeastaan sinä hetkenä, kun Meea syntyi, ei muistanut enää synnytyskipua tai mitään muutakaan. Ei pahoinvointia, ei jatkuvia kipuja. Kaikki unohtui siihen täydelliseen hetkeen, kun sain lapseni viimein syliin. ❤️

Kyllä minä myös nautin raskaudesta, oli ihana tuntea ne ensiliikkeet ja potkut masussa. Iltaisin maatessa sängyssä silitin masua, mietin milloin tapaan tuon pienen ihmisen ja kuinka ihana se ensihetki tulee olemaan. Masun kasvua oli ihana seurata, se oli niin jännittävää aikaa. Palkinnoksi sainkin mitä ihanimman vauvan. Tuon pienen yhdellä ihanalla lisäkromosomilla, rakkauskromosomilla. ❤️

Pieni kurkistus Meean kehitykseen ja arkeen

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa Yleinen

Ajattelin kirjoittaa tällaisen pienen kurkistuksen Meean kehitykseen, meidän touhukas neiti. 6kk neuvolassa 5920g ja 59,6cm, meidän mini. 💖

Meea on nyt puolivuotias ja energiaa ainakin riittää. Öisin heräillään muutaman tunnin välein ja päivisin nukutaan korkeintaan muutama kymmenen minuutin pätkä. Vaunulenkillä Meea ei enää nuku, paitsi joskus harvoin. Mielummin katselee ympärilleen että mitä tapahtuu ja höpöttelee meille.

Meea on nyt viikon sisään alkanut kannattelemaan päätään tosi hyvin ja sen edistyksen kyllä huomaa. Aikaisemmin ei ole oikein viihtynyt mahallaan ilman kauheata huutoa, nyt onneksi viihtyy jo jonkun aikaa. Selällään neiti ei pysyisi enää hetkeäkään ja itseasiassa tänään Meea kääntyi ensimmäisen kerran mahalta selälleen. Ihan mahtavaa nähdä miten oma lapsi kehittyy ja oppii uutta. ❤️ Meean lempipuuhaa on muuten varpaiden maistelu, tätä voi bongata Meean aika useasti tekemässä.

Soseita meillä menee kolme kertaa päivässä, joskus neljä. Meea on alkanut tosi hienosti syömään soseita ja kaurapuuroakin söi tosi hienosti, mutta siihen tuli yhtäkkiä stoppi. Yritetään nyt saada se uudestaan maistumaan. Luumua meillä syödään iso annos päivässä, se auttaa Meean masua toimimaan. Luumu ja ruusunmarja ovat Meean herkkua sekä broileri ja kasvikset.

Meea kehittyy hienosti omaa tahtiaan ja ei minulla oikeastaan ole edes mihin verrata, kun Meea on esikoinen. Toisaalta se on ihan hyväkin ja en edes tiedä miksi pitäisi verrata. Jokainen pieni kasvaa ja kehittyy juuri omaa tahtiaan, ei siitä kannata paineita ottaa. Silti on ihana seurata Meean kehitystä ja uuden taidon oppiminen on niin jännää.

Meea jokeltee, hymyillee ja välillä kuuluu pieni naurukin. ❤️ Kiukku vie meillä silti voiton päivästä, varsinkin kun Meea ei nuku päikkäreitä ja on illasta sitten niin väsynyt. Ehkä me vielä keksitään konsti jolla me saadaan tuo neiti nukkumaan päivällä edes tunnin. Ei sitten illat olisi niin vaikeita, niin kuin ne nyt meinaa vähän olla.

Edelleenkään ei neiti viihtyisi hetkeäkään yksin vaan jonkun pitäisi olla koko ajan höpöttelemässä. Se jos jokin on käynyt nyt haastavaksi, kun on ollut muuttopuuhia ja Jerkku on töissä. Kantorepussa viihtyy joskus pienen hetken, leikkimatolla muutaman minuutin yksin ja sitterissä hyvällä tuurilla sen 15 min. Toisaalta ihanaa, kun pieni haluaa olla lähellä ja sylissä. Haastavaa kuitenkin, kun pitäisi kotitöitäkin tehdä. Onneksi ne ei mihinkään häviä. 😂

Vielä ei päästä syöttötuolia kokeilemaan tosin ei olla vielä sitä hankittukaan, en ole ehtinyt vielä niihin tutustua että mikä olisi parhain vaihtoehto meille. Onneksi on vielä aikaa, kun se ei ole vielä pieneen hetkeen ajankohtainen.

Tämmöinen pieni katsaus Meean kehitykseen ja vähän arkeenkin. Täältä löytyy usein kiukkuinen vauva, väsynyt ja kiukkuinen äiti ja hämillään oleva isä, mistähän lie se johtuu? Ei varmaan ainakaan äidin temperamentista. 😂

Jos teillä on jotain kysyttävää tai haluatte mun kirjoittavan jostain tietystä niin laita ilman muuta viestiä alas🥰

Kaamea väsymys, kilpirauhasen vajaatoiminta

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa Yleinen

Oon ihmetellyt mistä tämä kauhea väsymys ja kiukku oikein tulee. Joka päivä väsyttää ja aamulla kun herää, tuntuu siltä ettei olisi nukkunut yöllä ollenkaan. Aivot on koko ajan sumussa ja muisti tökkii tosi pahasti. Synnytyksen jälkeen paino tippui hyvää vauhtia, mutta sitten yhtäkkiä tyssäsi täysin ja en ole painoa saanut sen jälkeen tippumaan. Muutenkin koko ajan turvottaa ja naama pöhöttää.

No vihdoin kävin synnytyksen jälkeen kilpirauhasen kontrollissa, minulla on siis kilpirauhasen vajaatoiminta. Arvothan olivat menneet ihan miten sattuu. Tsh oli 16 ja t4v ihan alarajoilla. Eikun lääkäriin ja äkkiä annosta ylös päin. Saahan sitä ihmetellä miksi on niin huono olo koko ajan. Vaikka kyllähän se vauva-arkikin väsyttää ja Meeakin on alkanut nyt oikein urakalla heräilemään yöllä. Tämä väsymys on kuitenkin niin voimia vievää ja tuntuu ettei mikään onnistu. Ihan kuoleman väsynyt.

Jännää miten yksi noin pieni elin voi vaikuttaa ihmiseen niin paljon. Nyt toivon, että olo alkaisi pian helpottamaan ja ehkä painokin alkaisi siitä laskemaan. Jos edes pääsisi vähän lähemmäksi niitä lukemia mitä oli ennen raskautta, olisi itselläkin parempi olo. Ennen kaikkea, kun edes pääsisi eroon tästä kauheasta turvotuksesta ja väsymyksestä. Oma vika kylläkin, kun olen vitkutellut noiden seurantaverikokeiden kanssa. Kuitenkin tiesin, että vajaatoiminta voi pahentua synnytyksen jälkeen.

Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta noin muutama vuosi sitten ja silloin oli samanlainen olo kuin nyt. Paitsi nyt on vähän pahempi. Se helpotti, kun aloitettiin lääkitys ja tuntui kuin olisi herännyt horroksesta. Silloinkin olin väsynyt, kiukkunen ja hajamielinen. Painon kanssakin oli silloin ongelmia. Mulla kroppa reagoi tosi äkkiä jos menee vähääkään arvot vajaatoiminnan puolelle ja olo onkin ollut parhain, kun arvot on ollut ihan liikatoiminnan rajoilla.

Meea oli myös mukana lääkärissä, ihmetteli mitä ympärillä tapahtuu

Nyt toivotaan, että olo helpottaa pian ja pääsee touhuamaan virkeänä kaikkea kivaa!

"On raskasta olla tuon lapsen vanhempi"

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa Yleinen

Miksi on jonkun mielestä oikein tulla kertomaan kehitysvammaisen äidille tai isälle, että ”on raskasta olla tuon lapsen vanhempi”. ”Parempi olisi ollut tehdä abortti”. ”Ei ole oikein tuoda tuollaista lasta tähän maailmaan”. Miksi se on okei?

Luulevatko ihmiset, että en tiedä elämän olevan rankkaa? Sillä kyllä tiedän, se on rankkaa, oli erityislasta tai ei. Kyllä olen tiennyt raskaana mihin olen ryhtynyt, miksi sitä minulle jälkeenpäin pitäisi päivitellä. Miksi siitä pitäisi kenellekään päivitellä? Meea on paras asia mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut. Me Jerkun kanssa yhdessä päätimme, että haluamme antaa hyvän elämän Meealle ja rakastaa häntä. Miksi se on jollekin toiselle niin iso ongelma?

Olen päättänyt olla äiti tälle lapselle ennen kuin edes odotin häntä. Minusta kukaan ei voi tulla sanomaan toiselle, että hänen elämä tulee olemaan rankkaa. Kaikkea voi tapahtua tässä elämässä ja kukaan ei voi ennustaa sitä miten jonkun toisen elämä tulee menemään. Miksi ei voida antaa ihmisten tehdä omat päätökset, miksi pitää tulla tuomitsemaan? Jos jostakin toisesta ei ole erityislapsen vanhemmaksi niin pitääkö silloin tulla toiselle sanomaan, että hänestäkään ei ole ja sun elämä on nyt pilalla.

Olen lukenut monesta paikasta, ettei saa tuomita niitä jotka tekevät abortin. Totta, ei saakaan eikä pitäisi. Se on varmasti raskas päätös eikä missään mielessä helppo. Miksi sitten on oikein tuomita niitä jotka päättävät pitää lapsen? Jos välttämättä haluaa tuomita ja on tarve siihen, niin eikö sen voi tehdä hiljaa oman pään sisällä?

”He ovat ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin”

Onneksi me ollaan saatu paljon positiivisia kommentteja ja tsemppausta, ja olen onnellinen siitä. Silti ihmetyttää välillä aikuisten ihmisten kommentit, eikö osata pitää mölyjä mahassa. Jostakin ne voi tuntua todella pahalta, vaikka ne kuinka yrittäisi sanoa rakentavasti. Kyllä minustakin joskus tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta kehitysvammaisten ihmisten puolesta. Miten kukaan on oikeutettu päättämään siitä, ettei heidän elämä ole elämisen arvoista. Onko kukaan näistä jotka sanovat, että heidän elämällä ei ole merkitystä, kysynyt tätä heiltä itse? He ovat ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin.

Ihmiset, joilla on Downin syndrooma, voivat elää yllättävänkin tavallista elämää, avustettuna. He ovat iloisia ja täynnä rakkautta, toki kaikillahan meillä on huonoja päiviä. Tietenkään ei voi yleistää, koska jokainenhan on oma yksilönsä ja downitkaan eivät aina ole ilopillereitä. Eikä se elämä aina ole niin helppoa. Kukaan meistä ei voi päättää heidän puolesta, millainen elämä heillä tulee olemaan.

Ehkä minulla menee joskus jotkut kommentit liikaa ihon alle, mutta kyllä siitä tulee paha mieli jos joku sanoo, ettei sun olisi kannattanut tuoda tuota lasta tähän maailmaan. Miltä se Meeasta tuntuu isona lukea tai kuulla tuommoista tai jostain muusta Meean kaltaisesta? Kyllä he ymmärtävät mitä heistä puhutaan. Eivät he itse synny ajattelemaan, että heidän elämässään on jotain vialla. Vaan tämä maailma joka kertoo heille, että teidän elämä ei ole sellaista kuin pitäisi. Pöh, se on juuri sellaista kuin heidän elämä on eikä se ole yhtään sen huonompi. Se on juuri sellainen kuin on tarkoitettu, heidän näköinen. Sellainen, millaiseksi sen jokainen ihminen haluaa tehdä, nähdä tai kokea. Elämä on arvokasta ja me ei voida sitä päättää kenen elämä ei ole.

Jokainen ihminen on kaunis ja elämän arvoinen, kukaan meistä ei voi päättää kenen elämä ei ole sen arvoista. Rakastetaan toisia, tsempataan toisia ja autetaan toisia.

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.” –  Mahatma Gandhi