Tiistaina käytiin Meean kanssa Oysissa, suolesta otettiin koepalat ja sulkijalihakseen laitettiin Botoxia. Sillä halutaan poissulkea Hirschsprungin tauti jota epäillään, toivotaan ettei ongelmat johtuisi siitä. Kirurgi kuitenki selitti meille, että joiltakin down-ihmisiltä puuttuu suolen loppupäästä hermoja tai ne puuttuu jopa kokonaan ja sen takia kakkaaminen on todella haastavaa. Siihenkin hoitona käytetään yleisimmin Botoxia.
Aika oli aikaisin aamulla, itse en nukkunut koko yönä ja Jerkku nukkui vain muutaman tunnin. Kyllähän meitä väsytti, päivä oli kuitenkin aika pitkä. Minä jännitin Meean nukutusta aivan kamalasti ja harmitti, kun ei päästy nukutukseen mukaan. Ymmärrän kuitenkin korona-rajoitukset, mutta se ei vie harmistusta pois. Meea oli oikein reipas ja iloinen vaikka ei saanut aamulla syötävää. Nukutuksen jälkeen oli neidillä kiukkua ilmassa, mutta kelläpä ei kun ei ole saanut ruokaa. Hoitajakin nauroi kun Meea tuotiin takaisin, että taitaa neiti hieman vierastaa. Oli nimittäin huutanut koko ajan, voi pientä. Sairaalaklovni oli kuitenkin kiva juttu ja sitä piti niin tarkasti seurata, muutaman hymynkin pikkuinen antoi. Mahtavaa että koronankin keskellä sairaalaklovni pääsee piristämään pikkuisia, kyllä sitä tarvitaan.
Kaikki meni hyvin, nukutus meni hyvin ja koepalat saatiin otettua. Ollaan oltu kyllä todella väsyneitä, me kaikki. Silti me ei kaduta mitään, vaikka ollaan nyt jouduttu sairaalassa ravaamaankin. Harmittaa tietenkin pienen puolesta, että on kipeä. Kaikki on kuitenkin sen arvoista ja enemmän❤️ Siis sitä se on, ihan uskomatonta miten ihana lapsi meillä on. Sitä kyllä miettii päivittäin. Tietenkin joskus on hetkiä kun väsyttää ja haluaisi vain huokaista (näin nätisti sanottuna). Eiköhän niitä hetkiä löydy kaikilta vanhemmilta joskus, vanhemmuus on iso juttu ja tuo mukanaan suuren vastuun.
Nyt odotellaan tuloksia muutaman viikon tai riippuu nyt milloin saadaan lääkäriaika Oysiin, toivottavasti kuitenkin ennen joulua. Olisi tosi inhottavaa joutua odottamaan joulun yli. Me odotetaan joulua tosi kovasti, pikkuisen ensimmäinen joulu. Toivotaan että korona ei sitä kauheasti synkennä, toivottavasti sen voisi työntää edes hetkeksi pois mielestä ja nauttia joulusta täysin sydämin. Joulua on ollut ihana laittaa, se piristää itseä kummasti tämän koronan ja kaiken keskellä. Voihan korona, tuntuu että elämä pyörii paljolti sen ympärillä tai se pyörii meidän ympärillä. No, joskus tämäkin kaikki on vain muisto, nyt pitää vaan jaksaa ja tsempata. Siispä nyt keskitytään jouluun ja yritetään löytää sitä joulumieltä, sitä tarvitaan nyt kovasti 🎀🎄
Minja Sinkkonen 