Ajattelin kirjoittaa pienen yhteenvedon Meean kehityksestä. Viime aikoina kaikki on pyörinyt pienen masuvaivojen ympärillä, joten ei ole tullut kirjoiteltua paljon muusta. Muutenkin blogipostaukset ovat jääneet vähemmälle, harmittaa kun on ollut ajatukset hukassa väsymyksen takia.
Meealla on ollut nyt muutama fyssarin ohjeistuskäynti, niistä on ollut kyllä hyötyä. Meean pään kannattelu alkaa olla ihan sujuvaa vaikkakin pää on vielä hieman raskas. Lattialla olo on hankalaa mahan takia ja usein tuleekin itku mahallaan ollessa. Joten sitä pitäisi saada lisättyä, se on nyt tosi vähäistä. Meea ei vielä lattialla liiku mihinkään ja se pään kannattelukin siinä on vaikeaa. Toki pyörähtelee jonkun verran ympäri, mutta vain toiseen suuntaan. Ollaan yritetty treenata kääntymistä myös toisen kyljen kautta. Sylissä Meea taas kannattelee päätään tosi hyvin ja istuukin tuetusti. Jospa saataisiin kohta lupa istuttaa syöttötuoliin, vielä sitä ei olla saatu.
Meea on tosi kova höpöttelemään ja silloin kun ei ole kipuja, hymyjä satelee melkein koko ajan. Siinä ei monenkaan suupielet jää mutrulle kun Meea hymyilee. On hän niin valloittava, vaikka kenenpä pikkuisen hymy ei sydäntä sulattaisi. Puheterapeutti sanoi, että varmasti imetyksestä on ollut iso hyöty Meealle ja onneksi se meillä onnistui. Vaikka eihän se helppoa ollut ja alkuun sai tehdä paljon töitä sen onnistumiseksi.
Kasvu on Meealla tosi hidasta, kasvukäyrä ei mene enää omaa tasaista viivaa vaan on tipahtanut omalta käyrältään. Tähän tosin vaikuttaa paljon mahavaivat, toivottavasti saataisiin ne pian kuriin. Pieni kyllä syö tosi paljon päivässä ja lisänä menee öljyä 3-5 pikkulusikkaa päivässä. Rinnallakin vielä käydään ahkerasti, tavoitteeni olisi imettää ainakin yksivuotiaaksi asti. Kasvua seurataan nyt tiheästi ja käydäänkin usein neuvolassa kasvukontrolleissa. Eiköhän se kasvukin sieltä lähde jossain vaiheessa nousuun, en osaa tässä vaiheessa vielä olla huolissani. Muutenkin kun tässä tapauksessa se hidas kasvu kuuluu asiaan.
Eli pikku hiljaa mennään eteenpäin ja Meeakin loistaa iloisuudellaan kun maha ei ole kipeä. Mahakivut jarruttaa kyllä nyt monessa asiassa, onneksi tutkimuksissa ollaan menty eteenpäin. Meillä ei haittaa että Meea tulee omaa tahtiaan, saa tulla juuri sitä vauhtia mikä on hyvä. Me yritetään samalla tukea sitä kasvua ja kehitystä parhaamme mukaan. Nyt ollaan kyllä molemmat oltu väsyneitä, mutta parhaamme ollaan yritetty. Välillä on mörrimöykkykin ollut kylässä tai aika useinkin, vanhemmuus on iso asia ja tuo paljon vastuuta. Se väsyttääkin paljon jo itsessään, siihen lisättynä kaikki muu mitä nyt on ollut niin huhhu. Jospa sitä joulunaikaan saisi huokaistua ja ladattua akkuja niin jaksaa mennä uutta vuotta kohti. Alku vuosi 2021 on näillänäkymin tuomassa isoja muutoksia, kerron niistä sitten kun ne varmistuu. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille❤️🎄
Minja Sinkkonen 