Voin rehellisesti sanoa, että ainakaan mulle tää korona ei ole ollut mikään helppo juttu. Olin jo melkein koko raskausajan jumissa kotona, varsinkin loppuajan. Odotin niin paljon sitä että pääsen ulos, käymään kaupoilla ja tuohuamaan Meean kanssa. No ne suunnitelmat menikin kokonaan uusiksi korona takia. Minulla ainakin ahdistaa kauheasti ja pelottaa tämä tilanne.
Olemme asuneet nyt muutaman vuoden Kemissä ja aina, kun meillä on ollut vapaata, ollaan menty vanhempien luokse. Siellä meillä asuu paljon ystäviä. Nyt emme tietenkään voi mennä sinne ja harmittaa kamalasti.
Tuntuu välillä todella yksinäiseltä, vaikka on Jerkku ja Meea. Varsinkin, kun on aina tottunut siihen elämään ympärillä. Ehkä tämä on sitten hyvää aikaa opetella sitä perheenä oloa, ihan vaan kolmistaan.
Päivät on pitkiä varsinkin silloin, kun Jerkku on töissä. Tuntuu, ettei yksin osaa oikein tehdä mitään ja kun on saanut Meea nukahtamaan ja alkaa tekemään jotain, niin yleensä Meea herää. Onneksi pystyy vielä ulkoilemaan ja pääsee vähän tuulettamaan ajatuksia korona-uutisista. Tosin itsellä tulee luettua ehkä vähän liikaa, myönnetään.
Meidän päivät menee siis kotona ja ulkoilessa. Yritetään keksiä sisällä vähän jotain puuhaa. Tykkään virkata ja laittaa ruokaa. Tosin nekin on jäänyt Meean synnyttyä vähän vähemmälle. Pikku hiljaa on alkanut saada siitä arjesta kiinni ja ehtii jo jotain tekemään siinä välissä, kun Meea vihdoin nukahtaa eikä herää heti samantien.
Meealla peruuntui kaiken lisäksi lääkäri, fyssari ja puheterapeutti. Ei se sinänsä haittaisi, mutta se olisi ollut eka kerta fyssarilla ja puheterapeutilla. Olisi ollut mukava kuulla millä tavoin voidaan edistää Meean liikkumista ja kasvua, ettei se sitten jossain vaiheessa hidastu. Toivotaan, että uusi aika pystyttäisiin järjestämään nopeasti.
Toivon ja odotan kovasti, että tämä tilanne menisi pian ohi. Pääsisi siihen normaaliarkeen kiinni. Ennen kaikkea päästäisiin Jerkun kanssa käymään vanhempien luona ja näkemään taas ystäviä. Meeakin on vain kerran pieni ja olisi ihanaa saada olla mummulassa kylässä. Pidetään peukkuja, että kohta saataisiinkin olla. ❤
Minja Sinkkonen 