Avainsana: yllätyshäät

Me ollaan Jerkun kanssa tunnettu toisemme jo 6.-luokalta asti. Samassa taksissa kuljettiin kouluun. Kuitenkin meidän rakkaustarina alkoi siitä, kun menin S-markettiin Posiolle harjoitteluun, jossa Jerkku oli silloin töissä.

Jerkku perehdytti minut kassalle ensimmäisenä päivänä. Minulla oli vaikea saada naama peruslukemille, kun koko ajan hymyilytti. Siitä se koko homma sitten lähtikin. Alkupäivät vain katsellessa toisiamme, posket punottaen. Ei tainnut se jäädä muiltakaan huomaamatta. Pyysin Jerkun käymään muutaman päivän päästä kylässä ja sille tielle sitä sitten jäätiin.

Meillä kaikki tapahtui aika nopeasti. Jerkku pääsi opiskelemaan sairaanhoitajaksi Kemiin ja minä päätin lähteä mukaan. Silloin taisi seurustelua olla takana viisi kuukautta, kun muutimme yhteen. Vuoden oltua yhdessä menimme kihloihin ja kihloista kolmen kuukauden päästä naimisiin.

Meidän häät oli vähän erikoisemmat. Päätimme pitää kihlajaiset 21.7.2018. Minä heitin vitsillä, että karataan naimisiin ja juhlitaan niitä siinä samalla. Emme kuitenkaan halunneet mennä naimisiin niin, että läheisemme eivät olisi pääseet mukaan. Siitä sitten saimme idean, että mennään kihlajaisissa yllätyksenä naimisiin. Meillä oli kolme kuukautta aikaa järjestää kaikki ja olihan se välissä aika haastavaa että sai kaiken ajoitettua oikein. Kuitenkin ihanat juhlat saimme järjestettyä vaikka silloin satoikin kaatamalla. Kirjaimellisesti taivas halkesi ja loppuyöstä teltassa oli melkein nilkkoihin asti vettä. Se muuten olikin sen kesän ainoa sadepäivä! Kaikilla oli siitä huolimatta tosi hauskaa.

Ensiksi söimme ja joimme kakkukahvit. Ihmisille oli sanottu, että lopussa on jotain ohjelmaa. Muutama olikin aavistellut, että voisiko kyseessä olla häät. No ei ihan pieleen mennyt ne arvaukset. Alkuun minulla oli päällä ihan tavallinen juhlapuku, vaihdoin sen ennen vihkimisestä luonnonvalkoiseen mekkoon. Kyllä meillä oli aika paljon rekvisiittaa mitä häissäkin on ja halusin ihan kunnon hääkimpun. Tilaisuus oli kuitenkin rento, niin kuin kuului ollakin.

Minun kummisetä lauloi Romanssi- kappaleen samalla, kun kävelimme papin luokse telttaan. Meidät siis vihittiin ulkona teltassa. Se hetki ei olisi voinut olla yhtään täydellisempi. Sateen ropinakaan ei yhtään haitannut, se toi oman tunnelmansa. Häätanssi, tanssittiin Janne Raappana – Kaksi Onnellista tahtiin. ❤️

Ei me nähty tarvetta hidastella. Meillä kaikki toimi niin hyvin ja tiedettiin, että toinen on se ”oikea”. Miksi olisi pitänyt jarrutella. Ei tämä elämä niin pitkä ole ja minä en ainakaan myöhemmin olisi halunnut katua sitä minkä on jättänyt tekemättä. Se oli sopiva tahti meille ja en päivääkään ole katunut. Vuosi häistä eteenpäin minä odotinkin jo Meeaa. ❤️

”Sitoutua niin syvästi, 
että muuttuu pohjattomaksi.
Puristaa niin lujasti, 
että muuttuu rajattomasti. 
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää 
ole vailla merkitystä.”