Sisältövaroitus: Itsensä vahingoittaminen
Kysyin Instagramissa teiltä, että kiinnostaako tietää mitä impulsseja minulla on ollut. Moni vastasi kyllä, joten tässä nyt kirjoitan. Mietin vaan mistä lähtisin liikkeelle.
Jos joku miettii että haluanko kertoa niistä ja enhän paineen alla kirjoita, niin en tietenkään. Kysyin sen takia, että kiinnostaako kellään ylipäänsä semmoinen ja mielelläni kerron. Siitäkin syystä jos se auttaisi toisia. Haluan tähän alkuun painottaa, että minulla on tällä hetkellä kaikki hyvin. Impulssit on loppunut ja kaikki on muutenkin tilanteeseen nähden ok. Se että kerron näistä, niin ajattelin että joku voi saada näistä apuakin.
Mulla on ollut paljon erilaisia impulsseja nyt masentuneena. Silmälasien ja puhelimen heittely on varmasti niistä yleisin. Kuitenkin nyt synnytyksen jälkeen tilanne räjähti käsiin. Minä tuhosin suurimman osan mun vaatteista ahdistuneena ja toinen mitä tein, niin lahjoitin osan meidän rahoista Hyvä Joulumieli- keräykseen. Ei se nyt mikään pieni summa ollut. En tiedä tänäkään päivänä miksi, älä kysy. Sen tiedän että olin silloin sekaisin ja todella ahdistunut. Oikeastaan tuska kuvaa sitä tunnetta parhaiten, mikä minulla silloin oli.
”Se oli kiva, sen tuskaisen asian sai käännettyä hauskaksi ja se ei ollut enää niin paha”
Toisekseen olen viillellyt itseäni. Se on tosi huono tapa mikä minulle on jäänyt nuoruudesta päälle. Viilsin itseäni päivystyksessä, kun minulla oli niin huono olla. Joku oli jättänyt sakset lavuaarin päälle ja näin kai tilaisuuteni tulleen. Sitten yritin karata päivystyksestä ja painin jonkun verran vartijan kanssa. Enhän minä tietenkään pärjännyt, en sitten yhtään. Viillot oli sen verran syviä, että tarvitsi pari tikkiä. Toinen mitä tein, niin löin itseäni päähän. En oikeastaan tiedä miksi tein tuon kaiken. Kai tähänkin sopii sanoa, että olo oli todella todella tuskainen. Nyt kun ajattelee niin tällä hetkellä tuo tuska on pois, se on oikeastaan mahtavaa. Vaikka ahdistus onkin jäänyt päälle.
Mulla tuli myös osastohoidossa semmoisia impulsseja missä lähdin pois osastolta. Yleensä olin takaisin jo seuraavana päivänä, joten niistä ei todellakaan ollut hyötyä. Yhtenä kertana lähdin tosi kiihtyneenä, nakkasin laukut lattialle ja sieltä vieri mandariinit ulos, tallasin pari mandariinia muusiksi, kun tielle sattui. Ja tälle ei voi enää kuin nauraa!😂 Mulle vitsailtiin loppuosastoaika jos oli mandariineja iltapalalla. Se oli kiva, sen tuskaisen asian sai käännettyä hauskaksi ja se ei ollut enää niin paha.
Yksi kerta minua alkoi ahdistamaan niin paljon osastolla, että otin ja lähdin. Ajelin bussilla keskustaan ja mietin, että mitä ihmettä? Mitä minä nyt sitten teen. Menin hotelliin yöksi ja päädyin seuraavana päivänä takaisin osastolle. Sillälailla sitten.
”Nyt en voi menneitä asioita muuttaa, mutta voin elää tätä hetkeä ja tässä hetkessä minulla on kaikki ihan hyvin”
Yksi päivystysreissu kaadoin muutaman penkin ja naulakon. Kai mulla oli niin paha olla. Tuntuu että pitää puolustella tekemisiään, eihän niitä voi oikeastaan mitenkään puolustella. Ja tämä käytös ei ole minulle mitenkään ominaista. On pohdittu lääkärien kanssa liittyykö kaikki kaksisuuntaiseen, luultavasti. Mielenasiat on vain niin vaikea diagnosoida.
En osaa sanoa mistä uudet impulssit ovat tulleet. Ehkä sen mahdollisen kaksisuuntaisen mukana ja varmaan myös persoonallisuushäiriö vaikuttaa asiaan. Ei sitä kukaan voi varmaksi tietää, mutta jäljestä päin ne ahdistavat todella paljon. Enkä ymmärrä käyttäytymistäni ollenkaan, en sitten ollenkaan. Jos voisin tehdä kaiken tekemättömäksi, niin varmasti sen tekisin. On vaikea ymmärtää kun ei tunnista itseään käyttäytymisestään. Kaikki muuttui synnytyksen jälkeen. Mutta kaikki muuttuu myös paremmaksi. Nyt en voi menneitä asioita muuttaa, mutta voin elää tätä hetkeä ja tässä hetkessä minulla on kaikki ihan hyvin. On tultava sinuiksi menneisyyden kanssa, että voi jatkaa eteenpäin ja tätä minä yritän, osaksi olen jo päässytkin. Uskon myös että tämä kirjoittaminen on osa sitä prosessia.
On vielä muutama impulssi mistä en ole vielä valmis kertomaan, pitää käsitellä ne asiat ensi itseni kanssa. Mutta tässä tuli muutama esimerkki. Kirjoitan varmasti tulevaisuudessa lisää, aina sitä mukaa kun olen siihen valmis. Tähän olin valmis, tämän pystyin kertomaan ja päivien kuluessa tulen varmasti kertomaan paljon muutakin. Jotkut asiat pidän myös varmasti itsellänikin. En siksi että enkö voisi niistä kertoa, vaan on kiva jos muutama asia pysyy ihan vain meidän perheen keskuudessa❤️
Minja Sinkkonen 