Kuukausi: helmikuu 2023

Miksi minä teen somea

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa masennus, Yleinen

Miksi teen somea?

Siinäpä vasta kysymys, niin miksi? Aloitin aikoinaan siitä, kun halusin näyttää muille miten ihana lapsi meillä on ja Downin oireyhtymä tekee hänestä niin erityisen. Aikani kirjoitin vain Meeasta, kunnes aloin kirjoittamaan pikku hiljaa myös meidän perhearjesta. Sitten aloin kirjoittamaan raskaudesta, josta päästäänkin asiaan. Sairastuin masennukseen, joka räjähti pitkälti käsiin synnytyksen jälkeen. Se oli kauheaa, olo oli kamala. Silloin mietin mitä teen, jäänkö asian kanssa itsekseni ja esitän somessa että kaikki on hyvin.

”Olen aina halunnut auttaa ihmisiä ja miettinyt miten sen tekisin. Ja nyt minä teen sitä koko ajan”

Me juteltiin mun puolison kanssa ja hän rohkaisi minua kertomaan, koska siellä on varmasti samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Hetken tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että en halua esittää mitään ja siihenkin asti olin ollut rehellinen meidän arjesta. Miksi lopettaa siihen?

Minä sain yllättävän positiivisen vastaanoton, en edes tiedä miksi odotin muuta? Aloin kirjoittamaan masennuksesta, ahdistuksesta ja ennen pitkään huomasin sen auttavan minua. Mutta se auttoi myös vertaisia joilta tuli minulle viestejä. Ne viestit ovat saaneet minut kirjoittamaan vain enemmän, koska jos näillä omilla höpinöillä voin auttaa muita, niin sen varmasti teen.

”Oon saanut muutamia kommentteja siitä että miten masentuneena jaksan tehdä somea tai hymyillä”

Yksinkertaisesti teen tämän kaiken siksi että saan siitä itselle. Kirjoittaminen auttaa, on helpompi joskus kirjoittaa kuin puhua. Ja toisekseen olen aina tykännyt auttaa ihmisiä, jos voin tätä kautta antaa vertaistukea niin miksi ihmeessä jättäisin sen tekemättä? En varmasti jättäisi. Olen aina halunnut auttaa ihmisiä ja miettinyt miten sen tekisin. Ja nyt minä teen sitä koko ajan. Yksi, kaksi, kolmekin ihmistä on paljon, mutta teitä on ainakin muutama sata. Kiitos kun seuraatte minun matkaa ja kiitos jos voin olla avuksi tätä kautta❤️

Oon saanut muutamia kommentteja siitä että miten masentuneena jaksan tehdä somea tai hymyillä. Se ei tietenkään ole niin mustavalkoista. Kameran edessä on helppo hymyillä sen kaksi sekuntia ja mitä someen tulee, niin teen sitä silloin kun se tuntuu hyvältä. Palaan myös siihen että kirjoittaminen auttaa ja masentuneenakin pitää tehdä mieluisia asioita, jos vain siihen kykenee.

Jatkan tulevaisuudessakin somen tekemistä ja edelleen sillä ajatuksella, että olen rehellinen. Näytän sitä meidän oikeaa arkea. Tietenkään niistä asioista en voi puhua mihin liittyy muita ihmisiä, mikä on ymmärrettävää. Vaikka minäkin haluan näyttää sen rehellisen kuvan meidän arjesta, silti paljon jää näkemättä. Joten muistetaan aina somessa että se mitä me nähdään, voi olla vain pintaraapaisu. Meitä kaikkia joskus koetellaan, eikä kenenkään elämä ole aina helppoa. Silti me selvitään tästä❤️

Ulkonäkö ja itsetunto — kun ei voi hyväksyä itseään

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa masennus, Yleinen

Mä kipuilen paljon itseni kanssa ja oman ulkonäön, varsinkin paino on mulle kova paikka. Mulla ahdistaa oikeastaan aina kun puhutaan painosta, oli sitten kyse laihtumisesta tai mistä vaan siihen liittyvästä. Mä kipuilen sen kanssa kovasti ja siinä mulla on paljon työstämistä. Mulla on vielä pitkä matka edessäni, mun itsetunto ei ole parhaimmasta päästä.

Mulla kaikki juontaa alkunsa kiusaamisesta, eikä siitä pelkästään, on muitakin tekijöitä. Varmasti moni asia on vaikuttanut mun itsetuntoon ja siihen miten näen itseni. Muistan ikuisesti kun minulle koulussa sanottiin: ”Olet ylisuuri käpy joka on pudonnut oksaltaan, kun on niin lihava”. En ole voinut näinkään monen vuoden jälkeen unohtaa sitä. Kiusaaminen jättää jälkensä.

”Tästä on jotenkin tosi vaikea kirjoittaa, kun ei tiedä miten kirjoittaisi”

Mun on vaikea suhtautua omaan ulkonäköön ja ison osan ajasta pidän itseäni ällöttävänä. Kun katson itseä pelistä, kiinnitän huomiota ”vikoihin” mitä löydän itsestäni. Pidemmän päälle sekin on todella raskasta. Painosta puhuminen on mulle todella vaikeaa, ihan sama mitä siitä puhutaan. Tuntuu välillä että elämä pyörii paljon sen ympärillä ja se määrittää paljon ihmisessä. Vaikka se ei tietenkään näin ole. Uskon muutenkin että ihmisen erityinen kauneus kumpuaa sisältä päin ja ulkoisesti meistä jokainen on kaunis.

Mun pitäs oppia näkemään itseni eri tavalla, ja lisätä itsenikin siihen, että kaikki ovat kauniita ja jokainen saa olla sellainen kuin on. Minä kyllä ajattelen niin, mutta itseni kohdalla se on todella haastavaa. En voi ajatella niin, koska olen ällöttävä.

”Mun itsetunto on saanut aikoinaan kolhun ja kipuilen sen kanssa vielä tänäkin päivänä”

Tästä on jotenkin tosi vaikea kirjoittaa, kun ei tiedä miten kirjoittaisi. Kun tuntee itsensä välillä ihan ällöttäväksi, kerta kaikkiaan oksettavaksi. Minusta kaikilla on oikeus kehorauhaan ja meidän ei pitäisi mollata itseämme, esimerkiksi ”Olenpa lihava, olinpa kauhean painava yms”, se voi tuntua kuulijasta tosi pahalta. Vaikka sillä ei tarkoittaisi loukata toista, niin sillä loukkaa koska toiselle se paino voi olla kova paikka ja vaikka ei olisikaan, niin ei se ole mukavaa. Mulla pitäisi itsellä muistaa tämä myös ja pitäisi oppia rakastamaan itseä sellaisena kuin on.

Myöskään kenenkään kehoa ei ole ok kommentoida millään tavalla, vaikka sillä tarkoittaisi hyvää niin voi loukata toista. Ei ole okei heittää ”wau oletpa laihtunut”. Toiselle voi tulla olo, että ”ai olinko sitten lihava”. Jokainen varmasti tajuaa pointin mitä tällä haen. Jokainen ansaitsee kehorauhan, eikä sillä pitäisi olla merkitystä minkälainen keho kenelläkin on. Jokaisella on oikeus olla omassa rauhassa omassa kehossaan. Lisään tähän vielä saman: ”Uskon muutenkin että ihmisen erityinen kauneus kumpuaa sisältä päin ja ulkoisesti meistä jokainen on kaunis”.

Uskoisin että moni muukin kipuilee tällaisten asioiden tai ajatusten kanssa, en varmasti ole ainoa. Näistä asioista on tosi vaikea puhua, tuntee tavallaan itsensä heikoksi vaikka eihän se niin ole. Sehän se on hauskaa, kun sen tietää ja sitä ei silti voi sisäistää, uskoa itse. Minä uskon että jokainen ansaitsee kehorauhan ja minä uskon että minäkin ansaitsen sen itseltäni.

Mun itsetunto on saanut aikoinaan kolhun ja kipuilen sen kanssa vielä tänäkin päivänä. Se harmittaa ja surettaa. Ehkä kirjoitan joskus lisää tästä aiheesta, mutta nyt jätän tämän tähän. Toivoen että pikku hiljaa saan rakennettua omaa itsetuntoa ylöspäin, koska suunta ei voi olla kuin ylöspäin!

Miten mulla menee — oon yrittänyt jaksaa

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa masennus, Yleinen

Nyt oon ollut kotona suurinpiirtein kuukauden päivät. On mennyt vaihtelevasti, toinen päivä on hyvä ja toinen huono, mutta mikä tärkeintä niin siellä on niitä hyviä päiviä. Ja niitä on alkanut tulemaan yhä enemmän ja enemmän.

Itsetuhoisuus on hävinnyt kokonaan, mikä on mahtava asia, en halua tällä hetkellä tehdä itselle mitään. Taannoin se että halusin, oli arkipäivää. Se on aika surullista. Joskus mun päivät meni siihen, kun tuskissani mietin kuolemaa. Se tuska oli tosi kova. Joskus makasin vessan lattialla tuskissani, en tiennyt siinä hetkessä mitä muutakaan tehdä. Halusin karkuun sitä oloa, halusin sen olon loppuvan.

”Tuntuu että ne pitäisi sylkeä ulos, mutta niitä on niin paljon etten tiedä mistä alottaisin”

Oon yrittänyt jaksaa, ehkä käytän liikaakin voimia siihen. Pitäisi antaa itselle armoa ja välillä on ok jos ei jaksakaan. Sitten tulee taas uusi päivä ja voi jaksaa uudestaan. Mä yritän parhaani, muuhun en oikeastaan kykene. Minä teen virheitä, olenhan ihminen. Musta tuntuu että jos en riitä jollekin näin niin sillon en voi sille mitään. Mun sairaus on aiheuttanut mun käytökseen kaikenlaista, enhän olisi sairas jos se ei niin olisi tehnyt. Ihmiset ehkä helpommin sen ymmärtäisivät jos kyse olisi jostain somaattisesta sairaudesta, vaikkapa epilepsiasta. Kai se on jollekin helpompi ymmärtää, mutta yhtälailla masennuksen oireet on oikeita ja ei niitä itse itselleen haluaisi. Voi kun en joutuisi käymään tätä kaikkea läpi ja voisin olla omaitseni. Mutta jos jään siihen vellomaan, niin en pääse eteenpäin ja tämä minulla pitäisi muistaa.

”Silti eihän tämä niin yksinkertaista ole, että nyt ollaankin yhtäkkiä kunnossa”

Mulla on ollut paljon ajatuksia viime aikoina. Tuntuu että ne pitäisi sylkeä ulos, mutta niitä on niin paljon etten tiedä mistä alottaisin. Se onkin yksi asia mikä on rasittanut viime aikoina, olisi niin paljon asiaa. Se sitten toisaalta ahdistaakin, vaikka on paljon muitakin ahdistuksen aiheita. Ei ole ollut oikeastaan viime aikoina sellaista ihmistä kenelle niitä purkaa tai ehkä en ole osannut purkaa. Se tuntuu pahana olona ja siltä kuin aina itkettäisi, mutta kyyneliä ei vain tule. On mulla viikottaiset käynnit mielenterveyshoitajan luona, mutta se on loppujen lopuksi lyhyt aika, eikä siinä ehdi sanomaan kaikkea mikä on mielessä. Mun oma hoitaja on ollut vielä pois töistä, niin uuden kanssa menee aina hetki ennen kuin pääsee kunnolla jutun juurelle.

Vaikka tässä nyt kaikki kuulostaa kauhean negatiiviselta niin ei se sitä koko ajan ole. Välillä tai aika useinkin jo nauran, ihan aidosti. Myös aito hymy näkyy enemmän kasvoilla, se on ihanaa. Olen myös yrittänyt tehdä mielekkäitä asioita, vaikka se tuntuu joskus vaikealta. Silti eihän tämä niin yksinkertaista ole, että nyt ollaankin yhtäkkiä kunnossa. Vielä on matkaa edessä, mutta on sitä jo melkonen matka tultukin eteenpäin. Olen ylpeä itsestäni, useammin. On kuitenkin hetkiä vielä kun en ole ja olo tuntuu toivottomalta. Ahdistuksen kanssa kamppailen vielä joka päivä, mutta olen löytänyt keinoja hallita sitä ja se on tosi mahtavaa. Mutta ahdistuksen kanssa ei ole helppo elää, toivoisin todella sen pian helpottavan.

Kutakuinkin eteenpäin mennään ja minä kyllä selviän tästä. Onhan mulla ihana perhe, mahtavia ystäviä, tukijoukkoja❤️

Varjopuoli juhlista, riitelyä ja menolippu Kiinaan

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa masennus, Yleinen

Meillä oli juhlat lauantaina. Kaikenhan olisi toivonut menevän juuri nappiin ja sujuvan ilman suurempia ongelmia. Mutta se mitä monikaan tai oikeastaan kukaan ei nähnyt tapahtui suljettujen ovien takana. Mitä siellä sitten tapahtui?

Minä olin kiukkunen, todella kiukkuinen. Multa on lopetettu yksi lääke ja se lopetus vielä saa tosi äkäiseksi, vaikka ei silläkään voi kauheasti puolustella. Sitten juhlat alkoi painaa päälle ja tuli stressiä, ihan oikeastaan tyhjästä. Ei ollut mitään syytä stressata, silti tein niin.

”Siellä näkyy rakkaus, mutta on siellä myös räiskyviä tunteita, riitojakin”

Olin puolison kanssa meidän makuuhuoneessa, stressasin kovasti ja puoliso taisi siihen yrittää jotain kannustavaa sanoa. Minä hermostuin ihan totaalisesti. Taisin manata hänet Kiinaan asti, vähintään. Siinä tovi riideltiin tai minä riitelin. Puoliso otti vastaan sitä mitä minä suustani päästin. En kyllä ole ylpeä todellakaan siitä mitä sanoin. Voin kertoa että se ei ollut mitenkään mukavaa ja harmittaa hirveästi, että piti olla niin inhottava.

”Mutta ihanienkin juhlien takana voi tapahtua kaikenlaista”

Idiootti taisi olla lempein sana minkä silloin suustani päästin. Pääsi kyllä semmosia sanoja suusta ettei niitä kehtaa edes kirjoittaa, mutta jokainen voi varmaan kuvitella. Uskoisin näin. Hetken olin jo perumassa koko juhlia, mutta se olisi ollut vain lapsilta pois enkä niin haluaisi tehdä.

Halusin kuitenkin kertoa tämänkin puolen ihanasta päivästä ja siitä elämästä, mikä ei monestikaan ole aina niin ruusuista. Kukaan meistä ei ole täydellinen, en minä eikä kukaan muukaan. Ja tämäkin on vain sitä elämää. Meillä ei ainakaan ole täydellinen avioliitto. Siellä näkyy rakkaus, mutta on siellä myös räiskyviä tunteita, riitojakin. Tosin pääosin minun puolelta, koska osaan olla temperamenttinen.

Me käydään aina jälkeen päin tilanteet läpi ja pyydetään anteeksi. Puolin ja toisin, tietenkin riippuu onko yhdessä riidelty vai onko kaikki ollut yksipuolista. Tällä kertaa se taisi juurikin olla sitä yksipuolista. Onneksi puolisolla on lehmänhermot, eihän se silti oikeuta ketään haukkumaan tai manaamaan sinne Kiinaan asti.

Monestikaan me ei sillä tavalla riidellä, hyvin harvoin. Kinastella kyllä osataan, monesti vähän kiusoittelevaan sävyyn. Mutta ihanienkin juhlien takana voi tapahtua kaikenlaista. Olisitko sinä uskonut kuvien perusteella sellaista?

Keinoja hallita ahdistusta

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa masennus, Yleinen

Multa on paljon kyselty apuja ahdistuksen hallintaan ja mitä keinoja minä käytän sen hallitsemiseksi?

Ahdistus on hyvin vaikea tunne ja mieluummin eläisin ilman sitä. Se nyt kuitenkin on ja kulkee mukana. Olen yrittänyt etsiä keinoja hallita ahdistusta ja tässä niitä tulisi. Varmasti kaikki ei toimi kaikilla, mutta tässä on mun omat keinot.

Lääkkeetömät keinot ahdistuksen hallintaan:

Maalaaminen
Piirtäminen
Kirjoittaminen
Paljain jaloin ulkona juoksu

Lenkki
Leipominen
Ruuanlaitto
Sauna
Kylmä suihku
Lämmin suihku

Jalkojen/käsien uittaminen kylmässä vedessä
Kuminauhalla ranteeseen räpsyttely
Hengitysharjoitukset
Ystävälle soittaminen

”Talvella olen tykännyt paljon siitä kun voi juosta paljain jaloin ulkona”

Mulle tehtiin osastolla kriisisuunnitelma, eli missä on kaikki vaiheet ennen lääkkeen ottoa ja sitten viimeisenä päivystykseen lähtö. Mä olen aika hyvin pystynyt menemään sen mukaan. Eli ensin lääkkeetön keino, ystäville soitto ja sitten lääke. Jos tilanne tosiaan menisi pahaksi ja mikään ei auttaisi, tulisi minun lähteä päivystykseen. Mutta se on tosiaan viimeinen vaihtoehto.

Mulla on pari ystävää merkittynä kriisisuunnitelmassa kenelle voin tiukan paikan tullen soittaa. Puoliso on myös merkattu sinne, ja hänelle voin myös puhua kun ahdistaa. Kriisisuunnitelman olisi hyvä olla esillä kotona, niin muutkin voi nähdä mikä silloin olisi suunta, kun sinua alkaa ahdistamaan.

”Minäkin etsin vielä omia keinoja ja maalaamisesta olenkin saanut tosi hyvän keinon hallita ahdistusta”

Talvella olen tykännyt paljon siitä kun voi juosta paljain jaloin ulkona, se vie ahdistuksen pois. Mutta ainoa ongelma on se, että se on vaikeaa aloittaa kun on ahdistus päällä. Pitäisi vain jotenkin pystyä lähtemään ulos juoksemaan. Eikä sekään auta että tietää sen helpottavan. Mutta sitä kannattaa kokeilla jos siihen on mahdollisuus. Mulla myös sauna auttaa paljon ahdistukseen ja käydäänkin melkein joka ilta saunassa, siellä pystyy jotenkin tosi hyvin rentoutumaan. Lämmin suihku auttaa myös ahdistukseen.

Mulla on joskus välillä ollut paha tapa viillellä ahdistuneena, siihen tarpeeseen/ahdistukseen olen ottanut käyttöön kuminauhan räpsyttely ranteeseen. Kyllä se on auttanut kun sitä on vain tehnyt. Aluksi olin vähän epäileväinen sitä kohtaan, mutta kyllä se vain toimii kun sitä kokeilee tai ainakin minulla se on toiminut.

Suihkussa jalkojen ja käsien uitto kylmässä on joskus pahimpaan ahdistukseen auttanut. Kun vain on saanut aikaiseksi sinne mennä. Kylmä on oikeastaan hyvä keino ahdistukseen, laittaa vaikka kädet kylmän hanan alle.

Keinoja on varmasti paljon ja jokaisella ne on erilaiset. Minäkin etsin vielä omia keinoja ja maalaamisesta olenkin saanut tosi hyvän keinon hallita ahdistusta. Kun ahdistus alkaa nousemaan, yritän päästä silloin maalaamaan. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja silloin pitäisi käyttää muita keinoja. Joskus lääkkeettömät keinot ei auta ja otan sen lääkkeen. Onneksi nekin on keksitty, pitäisi vain muistaa ottaa se ajoissa.

Ahdistus ei oo kiva kaveri, tsemppiä sullekin jos painit sen kanssa❤️

Miten voi tukea masentunutta läheistä

julkaissut rakkauskromosomi, kategoriassa masennus

Multa kysyttiin onko vinkkejä miten läheinen voisi kohdata masentuneen?

Kaikkihan on tietenkin yksilöllistä ja kaikki ei päde kaikkiin. Kerron tässä kuitenkin omat kokemukseni ja vinkkini. Osan olenkin jakanut jo aiemmin.

Masennus on rankkaa myös masentuneen lähipiirille, koska tekeehän se kipeää katsoa vierestä toisen tuskaa ja itse ei osaa auttaa mitenkään. Sehän siinä onkin, ei osaa auttaa mitenkään. Masentunutta on hyvin vaikea auttaa, jos hän ei itse halua apua tai on siinä vaiheessa missä kieltää masennuksen itseltään kokonaan. Puhun nyt vahvasti omasta kokemuksesta.

”Monesti tunnen olevani taakka läheisilleni, ajattelen että heidän olisi helpompi ilman minua”

Kaikkein suurimmassa osassa on ymmärrys ja vielä kerran se ymmärrys. Masentuneena tulee käyttäydyttyä välillä ihan erilailla kuin normaalisti, tekee asioita joita ei yleensä tekisi. Silloin läheisiltä kaipaa kaikista eniten ymmärrystä ja tukea. Sitä on itsekin niin hämillään ja tuskissaan kaikesta, eikä haluaisi olla masentunut. Silloin parasta mitä voi antaa on se ymmärrys ja tuki. Masentunutta voi auttaa hakemaan apua jos hän sitä itse haluaa, painostaminen ja pakottaminen ei kuitenkaan auta.

Mulle on ollut tärkeä tietää, että minua ei hävetä ja on ok olla sairas, aina ei voi olla vahva. Mun on pitänyt kuulla se, olen tarvinnut kuulla sen. Masentunutta ei voi toinen oikeastaan parantaa, mutta tukena voi olla. Aina se ei vaadi edes sanoja, mutta jos auttaa arjen askareissa niin sekin jo auttaa paljon. Se voi olla ihan joku pienikin asia, pyykinpesu, kaupassa käynti, siivous, virallisten asioiden hoitaminen.

”Masentuneena on todella uupunut, joten tilanteesta syyllistäminen ruokkii vaan masennusta ja pahentaa oloa”

Todella vaikea sanoa mikä auttaa kullakin juuri siihen tilanteeseen missä on, mutta se että on vieressä ja ymmärtää sitä käytöstä, se on jo iso asia. Aina ei tarvitse edes mitään suuria sanoja, sekin riittää kun on läsnä eikä tuomitse. Pahinta itselle on ollut se jos läheinen ei ole ymmärtänyt ja itselle on tullut sellainen olo, että mikä minussa on vikana, parhaani yritän joka päivä ja sekään ei riitä. Ja monesti tunnen olevani taakka läheisilleni, ajattelen että heidän olisi helpompi ilman minua, eivät joutuisi kärsimään samalla siinä sivussa.

Näistä sanoista saisin itse paljon voimaa: Olen tässä sinun tukena, mennään yhdessä eteenpäin ja se on okei ettei aina ole vahva. Et sinä itse ole tätä aiheuttanut, masennus on sairaus, joka tulee ilmoittamatta, se ei ole sinun vika. Nyt on vaikeaa, mutta joku päivä huomaat, että voit taas hengittää ilman tuskaa. Sinun ei tarvitse eikä pidä hävetä tätä tilannetta, masennus on sairaus siinä missä muutkin. Nyt keskityt vain toipumiseen, muu maailma odottaa kyllä.

Masentuneena on todella uupunut, joten tilanteesta syyllistäminen ruokkii vaan masennusta ja pahentaa oloa. Eli paljon ymmärrystä ja tukea💚 Ja vielä kerran sitä ymmärrystä💚

Mun on myös ollut tärkeä kuulla, että olen rakas ja tästä selvitään yhdessä, ne on ollut mun voimasanat tai voimasana: yhdessä❤️