Mitä se masennus oikeastaan on?
Sitä että aamulla sängystä nouseminen on vaikeaa, joskus miltei mahdotonta ja ylös nouseminen tuntuu maailmanlopulta. Se on todella vaikeaa.
Sitä että asioiden aikaansaaminen on vaikeaa, joskus ei saa mitään aikaiseksi, sitä ei voi selittää. Se on niin tuskaisen vaikeaa, että joskus ei vaan mikään tapahdu vaikka pieni osa minusta sitä haluaisikin.
Sitä että pienet arkiset asiat kuten peseytyminen, hampaiden harjaaminen, hiusten harjaaminen, pukeutuminen, kaikki on kovaa ponnistelua ja joskus ne ei vaan tapahdu. Koska sekin pieni asia tuntuu niin raastavan tuskaiselta tehdä.
”Se kamppailu on sielua riistävää, se riistää jokaista kehonosaa”
Sitä että yhteyden pitäminen läheisiin tai ystäviin on vaikeaa, mahdotonta. Sitä ei vaan pysty, tuntuu että kukaan ei ymmärrä, ei voi olla oma itsensä muiden seurassa. Heikko ja aivan hajalla, jossain sisimmässä samalla rukoillen kuolemaa, eikö se jo tulisi.
Sitä että kauppaan yksin meno voi olla mahdotonta, koska olenhan rikki omassa kuoressani ja en pysty olemaan ihmisten ympäröimänä.
Sitä että ei pysty luottamaan tähän elämään ja siihen, että sillä olisi minulle mitään tarjottavaa, vaikka ympärillä olisi hyviä asioita. Masennus vie todellakin kyvyn nähdä ne, se tummentaa kaiken. Vieden elämänhalun mukanaan.
”Se kuoleman kaipuu on niin kova että se riistää jokaista sisuskalua ja muuta ei pysty enää näkemään”
Sitä että joka päivä kamppailee tämän näkymättömän sairauden kanssa, jota monet ei ymmärrä. Se kamppailu on sielua riistävää, se riistää jokaista kehonosaa, se tekee hengittämisestä tuskaa.
Sitä että se saa tuntemaan itsensä arvottomaksi, aivan täysin surkimukseksi. Mitä väliä minulla on tässä isossa maailmassa.
Sitä että vaikka olisi läsnä tilanteessa, sitä on aivan jossain muualla.
Sitä että kun on siinä vaiheessa masennusta että alkaa olla epätoivoinen, niin toivoo kuolemaa jatkuvasti ja miettii miten sen toteuttaisi. Voisiko sen toteuttaa? Se kuoleman kaipuu on niin kova että se riistää jokaista sisuskalua ja muuta ei pysty enää näkemään.
”En tiedä, tuntuu että masennus ja kaikki tämä mitä minulla on ollut, on kamalan sekavaa”
Se on sitä että on tässä maailmassa fyysisesti mutta henkisesti sitä on käymässä hirveän raastavaa kamppailua. Se kamppailu ei näy välttämättä ulospäin, koska masentuneet ovat monesti hyviä piilottamaan masennuksen kovan kuoren alle. Masennus ei ole kaikilla yhtä voimakasta, toisella se voi olla lievänä ja toisella todella vakavana. Joten oireet vaihtelee sen mukaan ja toisella ne ei ole yhtä vahvoja kuin toisella.
Mulla ei tällä hetkellä ole masennus niin vakavana että suunnittelisin omaa kuolemaa, mutta se on ollut. Silloin kun jouduin osastolle tilanne oli vakava, minulla oli tarkat suunnitelmat pään sisällä valmiina. Nyt kun mietin niin en ymmärrä miten olin siinä kunnossa, joten siihen nähden minun tilanne ei tällä hetkellä ole lainkaan niin vakava. Se kaikki säikäytti myös minut itseni. En tiedä, tuntuu että masennus ja kaikki tämä mitä minulla on ollut, on kamalan sekavaa. Ei itsekään pysy mukana tässä hommassa.
Masentunut taistelee päivästä toiseen ja usein tuntuu siltä että ei tästä selviä. Me kuitenkin voidaan selvitä. Tsemppiä sinulle jos käyt myös tästä kamppailua, me ollaan vahvoja vaikka se ei aina siltäkään tunnu💚
Minja Sinkkonen 