Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa blogiin. Mietin hetken mistä kirjoitan, mistä oikein alkaa. Päädyin siihen että kirjoitan vain siitä mitä mun pään sisältä tulee. Ei mitään tiettyä aihetta, ajatuksia vain.
Oon viime aikoina miettinyt paljon mun sairautta (kaksisuuntainen mielialahäiriö). Miksi se tuli juuri minulle ja ehkä tämä kaikki on vain pahaa unta. En todellakaan haluaisi olla sairas ja yritän koko ajan etsiä muita syitä mun käytökselle. Mikään muu ei ikävä kyllä sovi siihen ja oireethan on ihan selvät kaksisuuntaiselle ihmiselle. Kaikki tuntuu kuitenkin epäreilulta.
“Eikö nyt voisi tulla jo tasaista vai mistä näitä haasteita oikein riittää.”
On olemassa päiviä kun kaikki on hyvin ja elämä tuntuu hyvältä, masennuksesta ei ole tietoakaan. Sitten vastapainoksi on niitä päiviä kun kaikki on tosi vaikeaa ja ajatukset käy jo kuolemassakin. Kuinka rajusti ajatukset voikin vaihdella vain muutamissa päivissä. Mulla se liittyy kaksisuuntaiseen ja luultavasti mulle on tulossa uusi maaninen vaihe, koska viimeksi mulla oli samat oireet ennen sitä. Oman pään on tosi vaikea pysyä tämän kaiken perässä ja tällä hetkellä, juuri tällä hetkellä tuntuu että ei jaksa. Ei ole voimia, ei ole mitään.
Oon myös miettinyt koko elämää ja sitä miten paljon mulla on ollut haasteita jo tähän mennessä. Kiusaaminen, raiskaus, masennus useaan otteeseen, kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eikö ne jo riitä?
“Ahdistus pilaa kaiken, ihan kaiken”
Osaan minä ajatella positiivisestikin, että nuo asiat on tehnyt musta vahvemman ihmisen ja voin antaa paljon myös toisille ihmisille. Ilman noita kokemuksia en olisi juuri minä, tällainen millainen olen. Niistä on tullut mulle sekä hyviä että huonoja puolia. Tällä hetkellä työstän niitä huonoja ja olen paljon päässytkin eteenpäin.
Mietin myös yksinäisyyttä. Sitä olen ollut viime aikoina, yksinäinen. On mulla perhe, puoliso, mutta silti siihen kaipaisi enemmän niitä ystäviä joiden kanssa jakaa ajatuksia. Tuntuu vain että niitä ystäviä on vaikea näin aikuisiällä saada/hankkia. Sitten kun on ujo niin ei osaa tehdä aloitetta/lähteä mukaan jos pyydetään esim. kahville. Toivoisin rohkeutta itselle lähteä asioihin mukaan. Ahdistus vielä pahentaa kaikkea, on vaikea lähteä mukaan kun niin ahdistaa. Ahdistus pilaa kaiken, ihan kaiken. Se on pilannut ihmissuhteita minun elämässä, masennus on pilannut. Enkä jaksaisi enää sitä että se tekee niin.
Semmosia ajatuksia siis. Viime aikoina olen saanut voimaa perheestä, meikkaamisesta (kyllä, juuri siitä, se on rauhoittavaa), joulun odotuksesta. Ja on edelleen vaikeaa elämässä vaikka jaksankin meikata. Se on vain semmoinen piristys arjen keskellä ja yritän jaksaa sitä edes tehdä.
Mun ajatukset on tällä hetkellä aika sekavia ja poukkoilee joka suuntaan. Eiköhän ne tässä ajan kanssa tasaannu ja taas huomaa jonain päivänä miten helpompi on olla, on helpompi hengittää.
Minja Sinkkonen 