Multa on useampaan otteeseen kysytty miten meidän avioliitto voi, miten kaksisuuntainen on siihen vaikuttanut? Nyt ajattelin sitten siitä seuraavaksi kirjoittaa, katsotaan mitä saan kirjoitettua.
Aloitan vaikka siitä hetkestä kun mulla alettiin epäilemään kaksisuuntaista, siitä kun mulle tuli eka varmennettu hypomania. Siitä muutenkin kaikki vaikeudet on alkaneet meidän elämässä. Kaksisuuntainen on aika raskas taakka myös suhteelle.
”Yhtäkkiä olin kuin mikäkin raketti, sinkoilin joka paikkaan ja olisin voinut tehdä mitä vaan”
I’ll give my all to you
You’re my end and my beginning
Even when I lose, I’m winning
’Cause I give you all of me
And you give me all of you” – John Legend All of Me
Mun mies on ollut älyttömän iso tuki ja turva, silloinkin kun olen työntänyt häntä pois päin, pois mun luolta. Silti hän on siinä pysynyt niin lujatahtoisena ja rakastavana. Silloin ekan hypomanian aikaan taisin saada paljon stressiä puolisolle aiheutetuksi, varsinkin kun ostelin paljon tavaraa ja osan rahoista lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Mutta siitä huolimatta että tein niin, hän kuitenkin pysyi siinä rinnalla ja ymmärsi minua. Joku muu olisi saattanut lähteä kävelemään tai edes suuttua voimakkaasti. Mutta ei, hän vain oli siinä. Toisekseen olihan siinä puolisolla sulattelua, kun yhtäkkiä olin aivan eri ihminen. Vasta olin ollut todella masentunut ja viimeiset ajatukset mielessä. Yhtäkkiä olin kuin mikäkin raketti, sinkoilin joka paikkaan ja olisin voinut tehdä mitä vaan. Muutuin siis masiksesta hypomaaniseksi tosi nopeaa puolison silmissä. Ja niinhän tein tai no itsellä ne muistikuvat on niin hatarat. Johtuen varmaan siitä että olin silloin ollut myös psykoottinen, se osaksi varmasti heikentää muistikuvia. Puolisolle se kaikki oli uutta ja varmaan vähän pelottavaakin. Silti hän pysyi koko ajan rinnalla, ei ollut ollenkaan vihainen.
Enimmäkseen rankkaa on ollut se kun minä olen työntänyt toista pois. On ollut niin paha olla, että on halunnut olla yksin. Sitten on tullut loukattua toista, ilman mitään oikeuksia siihen. Eli väärin olen tehnyt ja aiheuttanut ihan turhaan lisää taakkaa meidän avioliitolle. Mutta se on pahinta paskaa mitä on ollut. Eli minä, ja mun sairaus mutta sillä ei juurikaan voi puolustautua enkä yritäkään. Mikään syy ei ole oikein loukata toista. Mutta puoliso on antanut mulle anteeksi, senkin kun olin heittämässä häntä ulos, käskin häipyä mun elämästä. Useampaankin otteeseen ja mitä hän teki? Halasi vaan tiukemmin. Olen oppinut sen että en voi työntää toista pois mun luolta kun on vaikeaa ja paha olo. En saavuta sillä mitään ja loukkaan vain toista.
”Semmoista me tehdään ja ne auttaa arjen keskellä, pieniä asioita”
Me ollaan kasvettu yhteen ja ollaan opittu tuntemaan toistemme käyttäytymistavat ja osataan lukea toisiamme tosi hyvin. Kaksisuuntainen on vain vahvistanut meidän avioliittoa vaikkakin on tuonut siihen myös paljon haasteita. Onhan se ollut iso taakka, mutta jotenkin sen on kääntänyt voitoksi.
Onhan meillä normaalit riitamme ja kinamme, mitä nyt varmaan kaikilla suhteista löytyy. Minä olen meistä se temperamenttisempi ja lujatahtoisempi. Eli voisi sanoa näin että minä lähes tulkoon aina aloitan ne riidat jos niitä on. Yhdessä ne kuitenkin lopetetaan ja aina saadaan asiat käytyä läpi. Meillä se menee hienosti yks yhteen. Me ollaan onnekkaita että meillä on avioliitto joka on kestänyt kaiken tämän myllerryksen ja se on yhä vahvempi päivä päivältä. Me ollaan kasvettu lujasti yhteen. Silti on pitäny muistaa, että pitäisi huomata se toinen siinä arjen keskellä ja pienetkin asiat riittää. Antaa vaikka toisen levätä 15min rauhassa lapsilta tai antaa minun neuloa puolisen tuntia/tunnin, puoliso käydä ulkona vaikka sen tunnin yms. Meillä on myös vuoroaamut silloin jos minä herään lasten kanssa aamulla, niin puoliso saa nukkua pitkään ja toiste päin. Semmoista me tehdään ja ne auttaa arjen keskellä, pieniä asioita kahvinkeittoa, ruuan laittamista… Pienet asiat❤️ Niitten avulla ollaan varmasti selvitty ja meillä on ollut vankka pohja suhteella ennen tätä kaikkea. Me kuitenkin halutaan selvitä yhdessä ja jonain päivänä huomataan miten hienosti ollaan selvitty ja miten hienosti meillä menee.
Semmoinen kirjoitus siitä sitten syntyi. Meillä on kyllä luja avioliitto. Se on tosi tukeva ja täynnä rakkautta, kaikkea muutakin mitä avioliittoon mahtuu. Surua ja iloa, siitä on meidän avioliitto tehty❤️
Minja Sinkkonen 