Pyritäänkö me ihmiset täydellisyyteen ja mitä se täydellisyys edes on?
Jokainen meistä haluaisi varmasti olla paras versio itsestään ja tietenkin tekee parhaansa. Mutta mikä se paras oikeastaan on, onko sellaista? Mulla on viime aikoina ollut paljon aikaa pohdiskella asioita ja olen päätynyt pohtimaan ihmissuhteita, ystävyyttä, ihmisten välisiä siteitä.
”Se on helpompaa sillon kun on niitä läheisiä rinnalla, jotka rakastavat minua juuri tällaisenaan, vikoineen kaikkineen”
Mä voin myöntää että joskus nuorempana olen odottanut ihmissuhteilta täydellisyyttä, mutta vanhempana olen sen ymmärtänyt että ei sellaista ole. Me ollaan kaikki ihmisiä ja me tehdään virheitä, kukaan ei voi olla täydellinen. Minun käsitys ihmissuhteista on muuttunut kokonaan. Ajattelen että kun on ne tärkeät, läheiset ihmiset rinnalla, niin sitä on heidän rinnalla silloinkin kun he mokaa, kun on vaikeaa, silloinkin kun he yrittävät työntää sinua pois, silloinkin kun he eivät välttämättä sitä ansaitsisi. Ja he tekevät toivottavasti sen saman sinulle, koska sitä se on. Kamppaillaan ja selviydytään yhdessä tässä maailmassa, joka monin paikoin osaa olla julma, mutta joskus se antaa sinulle jotain aivan uskomatonta. Ystäviä, perheen, rakkaita.
”Nauretaan yhdessä kun on hauskaa ja rakastetaan pyyteettömästi”
Minä en ole täydellinen ja teen joskus virheitä, tosi pahojakin. Aina niistä oppii, mutta siltikään minusta ei tule täydellistä, ei sellaista kuin jossain mielikuvissa ajattelen. Minun pitäisi lakata yrittämästä ja vaan olla. Minun pitäisi vaan olla sellainen kuin olen ja ennen kaikkea hyväksyä itse itseni. Se on helpompaa sillon kun on niitä läheisiä rinnalla, jotka rakastavat minua juuri tällaisenaan, vikoineen kaikkineen. Minä haluan pysyä minun läheisten rinnalla, tukena silloin kuin heilläkin on myrskyisää, silloinkin kun he ovat siellä pohjalla. Koska semmoiset ihmissuhteet ovat aivan uskomattomia ja vahvistuvat päivä päivältä.
Jos aina vaan etsii ihmissuhteista sitä täydellisyyttä, eikä voi hyväksy muiden virheitä, huomaa pian että ympärillä ei ole jäljellä enää paljon ihmisiä. Joskus me ihmiset vain vaadimme itseltämme liikoja, vaikka meidän ei tarvitsisi. Minusta semmoinen ihmissuhde missä ollaan koettu yhdessä, niitä huonojakin hetkiä sekä riitoja, ne ovat vahvimpia ja haluan uskoa että ne kestävät. Ja tärkeää on muistaa ja nähdä myös ne omat virheet, aina vika ei ole toisessa. Ja riitaankin tarvitaan kaksi ihmistä.
Pidetään kiinni niistä ihmisistä jotka ovat meille tärkeitä ja tuetaan heitä, kun on vaikeaa. Nauretaan yhdessä kun on hauskaa ja rakastetaan pyyteettömästi, tämä maailma tarvitsee rakkautta❤️
Minja Sinkkonen 