Hyvät päivät on hyviä päivä ja niistä tahtoo pitää kiinni❣️
Mulla kun vointi saattaa heitellä viikonkin sisällä laidasta laitaan, niin ja muutenkin osaa arvostaa niitä hyviä päiviä. Vaikka harhojakin on ollut vähän, niin silti elämä on jatkunut ja on ollut hyviä päiviä.
”On mennyt metsään, on menty lujaa ja nyt mennään hiljaa, pienin askelin”
Mun harhat on ääniä, hahmoja, harhaluuloja. Nyt on askelia takana, tuntemuksia iholla, hahmoja kaukana/lähellä, pieniä vilahduksia niistä, joskus enemmän. Tällä hetkellä niitä on hyvin vähän, alkuun näytti että nyt lähtee ja rysähtää mutta se siitä tasaantu. En vielä koe mukavaksi puhua harhoista tai kertoa mitä kaikkea on ollut. Se tuntuu hassulta, mutta kerron just niinkuin itse haluan. Moni asia vaikuttaa tällä hetkellä vointiin ja mun unettomuus on nyt se suurin syy mikä vie huonompaan kuntoon ja pahentaa harhoja. Jos vaan saisi unet kuntoon niin varmasti vointikin paranisi!
Mulla on ollut masennusta taas mutta sekin on vielä vähäistä ja jospa se ei pahenisikaan. Tää sairaus on semmoinen että ei aina tiedä mihin menee, mennäänkö hiljaa, lujaa vai ihan metsään. On mennyt metsään, on menty lujaa ja nyt mennään hiljaa, pienin askelin. Mutta niin sitä mennään muutenkin askel kerrallaan, pari taakse ja taas askel eteenpäin. On kyllä ollut hetkiä kun on rysähdetty kunnolla taaksepäin mutta aina sieltä on tultu eteenpäin.
”Voi vielä luottaa siihen että ei jätetä yksin tiukan paikan tullen”
Ihana huomata että ei tää sairaus mun elämää kokonaan vie, ei ainakaan tällä hetkellä. Ja sitten kun taas tulee se vaikea vaihe niin siitä selviää ja läheiset tukee. On olemassa myös lääkkeet ja osastohoito joiden puolesta liputan kyllä ihan täysillä. En olisi tässä ilman niitä. Osastohoitoon ei oo nykyään mikään helppo päästä, ainakaan mun mielestä! Niin jos semmoinen mahdollisuus annetaan niin kannattaa siihen tarttua♥️ Lääkkeistä tuntuu että ollaan montaa mieltä, mutta itse koen ne hyvinkin tärkeänä sairauden hoidossa. Kaikki ei sovi kaikille ja mäkin oon joutunut kokeilemaan useita lääkkeitä ennenkö se oikea on löytynyt kohdalle. Ei mua se haittaa vaikka kivahan ois heti löytää se ”oikea”. Mutta rehellisyyden nimissä ei mullakaan aina helppoa ole lääkkeitä syödä ja oon saattanut jättää pari päivää välistä kun tympäisee ja on olo, että miksi mun pitää näitä syödä. Oon ollut siitä kuitenkin aina avoin puolisolle ja omalle hoitajalle jotka on tukenut lääkehoidossa. Ja oon nyt lääkkeen syönyt, se on tärkeää. Tyttöjenkin takia mun pitää hoitaa itseäni ja olla kunnossa vaikka aina ei siihen voi itse vaikuttaa.
”kaikkea sitä mistä mieli vaan voi unelmoida ja nauttia”
Jos mun vointi nyt romahtaisi niin tietenkin koti ei silloin olisi mun paikka vaan osasto. Toivon kuitenkin että semmosta tilannetta ei nyt tulisi. En sitä liikaa mieti vaan hetki kerrallaan. Kiva kuitenkin tietää että on semmoinen vaihtoehto olemassa. Voi vielä luottaa siihen että ei jätetä yksin tiukan paikan tullen. Psykoosisairaus on vielä semmoinen että aina pääsee osastohoitoon jos sitä tarvitsee. Jos tulee päivä ettei pääse, niin en halua sitä ajatella, toivottavasti semmoista päivää ei tule. Toivon että jokainen joka tarvitsee apua saisi sitä, ketään ei pitäisi jättää yksin❤️
Nyt on ehkä ollut vaikeempaa mutta silti taas helpompaa. En ihan osaa selittää sitä mutta kun tietää mikä se vaikein voi olla, niin nyt kuitenkin on helpompi olla. Hassun kuulosta mutta toivon tosiaan että mun vointi ei tästä huononisi. Kevät vähän masensi mutta tuntuu että tuleva kesä taas piristää ja mieli on jo meidän lomareissussa.
Odotan kesäiltoja, varpaita hiekassa, laineiden liplatusta, kesäillan uinteja, kaikkea sitä mistä mieli vaan voi unelmoida ja nauttia ❣️
Minja Sinkkonen 